25-vuotta leijaunelmaa

Törmäsin Teaan jälleen kerran rannalla, tällä kertaa Kite Life WKND tapahtumassa. Tea on vakio “rantapummi” (ei siis aito rantapummi) Hangon, Helsingin ja Yyterin rannoilla kesäisin. Muutaman kerran Tean kanssa jutusteltuani ajattelin, että tehdäänpäs juttu hänestä. Ja tässä se nyt tulee…

 Kerro kuka olet ja mistä tulet?

Tea 54 v. Olen syntynyt Turussa (Suomen kauneimmassa paikassa), nyt asustelen Helsingissä.

Mistä ja milloin sait ensimmäisen kerran tietää leijasurffauksesta?

Noin 25-vuotta sitten. Sillon näin ensimmäisen leijasurffarin Cannesin rannalla. Istuin asiakkaan kanssa rantaravintolassa lounaalla ja katseltiin sitä tyyppiä merellä. Onks se joku laskuvarjo vai millä se liikku tuolla merellä. Sillon totesin asiakkaalle, että ”Jonain päivänä tota on pakko kokeilla”.

Sitten unohdin koko homman moneks vuodeks välillä, sitten sattumien kautta löysin itseni leijalautailun piiriin kuuluvien ihmisten parista.

1,5 vuotta sitten ilmoittauduin Lorenzon kurssille ja oli siellä Jouneskin, jonka kanssa olin sitten Secretissä viime syksynä ja silloin pääsin ekan kerran laudalle.

Mikä on sun lajitausta ja kävitkö jossain kurssilla vai miten opit lajin?

No on… Uimataito, Tea sanoo nauraen. Mutta, muuta varsinaista lajitaustaa, joka suoraan tukisi leijasurffausa ei ole. Tai, uimahypyt on kyllä yks, joka tuo kehon koordinaatiota. Muuten kaikkea liikuntaa tasapuolisesti.

Eli oot nyt harrastanut lajia 1,5 vuotta. Siihen mahtuu jo aika paljon. Mikä on sun paras kitemuisto?

Järjestäen nää ihmiset ja Hanko paikkana, mut ennenkaikkea nää ihmiset, jotka on aivan loistavia tyyppejä. Mä uskaltaisin väittää että tää porukka on jollain tavoin elämäntapahippejä, viikonloppuna kun meri kutsuu ja skragat jätetään pois, niin se positiivisuus, yhteisöllisyys ja aloittelijalle tarjottu tuki ja turva on todella hienoa.

Mennään sit horrorin puolelle. Muistatko vielä ensimmäisen “kitemaren”?

Secretissä kun ajauduin liian pitkälle ulos, en saanut leijaa ylös. Hätälaukasin ja narut solmussa tietysti leijan vetäessä minua ulos merelle päin. Kuinkas muutenkaan…  leash irti, lauta siellä jossain ja leija menossa toiseen suuntaan. 

Sitten tulee se onneks.
Skarppina oleva kouluttaja oli rannalla ja tajusi tilanteen, kun akka ui yhteen suuntaan ja leija toiseen. Hän sanoi porukalle, että oottakaa vähän käyn pikkuisen hommissa ja kävi hakemassa leijan ja vei sen rantaan ja kävi vielä hakemassa laudan sieltä jostain.
Onneksi tuo uimataito on hyvä, koska matkaa rantaan oli noin 800m.

Missä kaikkialla oot käyny ulkomailla leijasurffaamassa?

Olen käynyt harjoittelemassa Norjassa, Oslofjordenissa, joka on kaunis pieni saari mutta aloittelijalle se on kyllä vähän vaarallinen paikka kun siinä on vilkas veneväylä ihan vieressä.
Siellä yksi ensikertalainen meinasi törmätä ison purjeveneen keulaan vahingossa.

Unelmana olisi päästä Gardalle ja Etelä Afrkkaan Langebaniin. Dahlaan olin menossa mutta tää *** korona sotki kaiken.

Missä kaikkialla oot Suomessa kitelly?

Hangossa, Kallahdessa Hesassa ja Yyterissä kesällä ja talviharjoittelua Laajalahdella Helsingissä.

Mikä on paras kesäpaikka?

Hanko, ehkä siks että täällä on paljon porukkaa kiteilemässä, mut Yyteri on kans aivan loistava paikka. Siellä paikalliset suhtautuu kiteilijöihin todella hienosti. Mut luonnonkauniista paikoista Secret on kyllä ihan suosikkipaikka.

Kuinka monta päivää olit vesillä viime vuoden aikana?

Viime vuonna olin vesillä noin 40-50 päivää. Valtaosa ajasta meni kuitenkin leijan käsittelyn opetteluun. Talvella olin ehkä noin 4 viikkoa lumella, mm. Pallaksella (siellä oli aivan mintti keli).

Oli muuten ensimmänen kerta kun kokeilin istumatrapetsia ja nyt arvon olisiko se mulle hyvä.

Eli ympäri vuoden kevyesti. Meetkö talvella laudalla vai suksilla?

Suksilla. Lautailu on vähän hakusessa. Joskus aikoinaan lautakurssilla päädyin keskelle Rukan rinneravintolan terassia, no siitähän tietää mitä siitä seurasi .

Millaisia harhaluuloja sulla mahdollisesti oli lajista kun menit kurssille?

Mietin, että olenko yli-ikäinen, mutta kun kuulin että joukossa on reilusti yli 70siä harrastajia, niin totesin että ainakin mulla on 20 vuotta vielä aikaa harrastaa. Ja on kiva kun harrastajia on kaiken ikäisiä, kaiken tasoisia ja siitä tää on loistava laji kun aina oppii jotain uutta.

Kuvittelin lajia ehkä vaikeammaksi, kun mitä tää tosiasiassa on, tää vaatii sinnikkyyttä ja sitkeyttä. Mutta päättäväisyydellä tämän oppii.

No mennään sit hetkeks välinepuolelle ja kurkataan sun stackkiin jolla aloitit leijasurffauksen.

7 ja 10 eleveight, vanha ladon oveksi luokiteltava twini, eleveightin puomi, parit märkkärit, tossut, kelluntaliivit ja pakettiauto (tuli siis hommattua lajin myötä) kun huomasin viihtyväni puoliksi ”rantapummina”

Mikä oli vaikein asia oppia kun aloitit lajin harrastamisen.

Puomista irti!!!  J***lauta kun se refleksi tarrata kiinni puomista on niin tiukka. Sanoo Tea nauraen.

Tekisitkö jotain toisin jos aloittaisit harrastuksen niillä tiedoilla mitä sulla on nyt?

Aloittaisin varmaan ensin talvikurssilla, sit kesäkurssi ja hetken yksin hinkattuani vielä pari yksityistuntia lisää. Eli kurssin kautta jossa on osaavat opettajat.

Entäs niille, jotka vielä harkitsevat lajin aloittamista?

Ehdottomasti mukaan ja kurssin kautta.

Tästä saa niin paljon Feel good-juttuja, hyviä nauruja ja uusia kavereita. Tää on semmonen laji missä saa aina uusia kavereita. Yksilöurheilua yhteilöllissessä meiningissä..

Jahka tän oppii niin mä odotan henkilökohtaisesti, että opin ajamaan LUJAA. Kun myin moottoripyörän, niin mietin että haluan jonkun vauhtilajin tilalle.