Vinkkejä leijahiihdon varusteisiin vuoristoon ja tuntureille.

Tällä kertaa saimme “vieras”kynäksi, monelle jo tutun kaverin, Leijasurffauksen tiimikuski Juuso Valtosen.
Juuso on erittäin aktiivinen harrastaja myös talvisin, hän reissaa paljon mm. Ruotsin ja Norjan tunturialueilla sekä Suomen Lapissa. Joten Juuso onkin juuri oikea kaveri kirjoittamaan tämän artikkelin.

Leijahiihto yhdistää laskettelun vauhdin ja leijan tuoman liikkumisen vapauden tarjoten ainutlaatuisen tavan kokea jylhät lumiset maisemat tuntureilla tai vuoristossa. Oikeanlaiset varusteet eivät ainoastaan paranna kokemusta vaan takaavat myös turvallisuuden vaihtelevissa sääolosuhteissa.

Varusteiden merkitys korostuu kohteen ja sääolojen muuttuessa rajummiksi. Verrattuna perinteiseen lasketteluun leijahiihtäjä/-lautailija on usein pitkän päivän ulkona ja esimerkiksi mahdollisuuksia lämmittelyyn ei välttämättä ole lähettyvillä. Hyvillä varusteilla saa päivästä ja reissusta huomattavasti enemmän irti.

Usein kalustohuoltoa reissun jälkeen tehdessä tulee samalla mietittyä ”Tätä välinettä tarvitsee parantaa ensi reissua varten”. Leijahiihto on siis välineurheilua, ehkäpä vielä sieltä välinerikkaamasta päästä. Tässä artikkelissa jaankin omat suositukseni ja opit, jotka olen kerryttänyt vuosien varrella harrastaessani leijahiihtoa Suomen Pallaksella sekä Ruotsin ja Norjan vuoristossa.

Leija:

Suosittelen harjoittelemaan leijahiihtoa pumpattavalla leijalla esim. järvillä tai meren jäällä. Myös sopiva vaatetus löytyy paremmin, kun testaa ensin kotia lähempänä. Patjaleija ei siis ole vaikeampi kuin pumpattava, mutta sen käyttäminen kesällä on harvinaisempaa.

Patjaleijan hankkiminen tuleekin kyseeseen, kun lähdetään vuoristoon. Pumpparillakin pärjää, mutta sen pumppaaminen ja paketoiminen syvässä lumessa saattaa olla haasteellinen temppu. (Esim. Pallaksella pumppis toimii hyvin auratuilta osuuksilta launchattaessa.)

Korkealla vuorella myös leijan alas ottaminen saattaa olla vaarallista. Tämä siis silloin, kun haluaa päättä päivän offpiste-laskuun alas vuorelta. Tätä varten paras leija on viisinaruinen leijahiihtoon tarkoitettu leija, jossa on viides naru leijan turvallista alas laskemista varten (jarrunaru). Tällaisen leijan saa taivaalle ja alas helposti ilman kaverin apua. Kyseinen leija ei myöskään tarvitse pumppua, on kevyt ja pakkautuu huomattavasti pienempään tilaan kuin pumppari.

Vaatetus:

Aluksi käytin leijahiihdossa toppavaatteita, mutta aika nopeasti ne vaihtuivat kuorivaatteisiin. Kokemukseni mukaan kuorivaatteet hengittävät paremmin ja pitävät mahdolliset sateet poissa. Kuorikerroksen alle suosittelen pelkkää villaa ja untuvaa. Itselläni täytyy lähtiessä usein olla kylmä, että varustus ei ole liian kuuma. Taukoa varten repussa tarvitsee olla lisää lämmintä, taukovaatetus ei voi olla sama kuin harrastaessa. Yhtenäinen haalari on monien suosiossa, se on myös varmasti hyvä vaihtoehto.

Välineitäni leijahiihtopäivänä

• Offpiste sukset Völkl Mantra 100 ja 184 cm pitkinä ne ovat toimineet 183 senttiselle kuskille hyvin vaihtelevissa oloissa. Mantra ei ole laskiessa se helposti kääntyvin ja leikkisin suksi, mutta kaikkeahan ei voi saada yksillä suksilla tässä lajissa. Mantran kantti ottaa pidemmältä matkalta kiinni, kuin useimpien offari-tyyppisten suksien kantti, toimii siis hyvin myös etelän vähälumisella jään pinnalla.
• Shift-side mahdollistaa skinnauksen ja kaaduttaessa laukaisee suksen irti tavallisen alppisiteen tapaan. Käytössäni on Salomonin MNC Shift 13. Ei siis kaikkein kevein side skinnaukseen, mutta ei lähellekkään kuitenkaan ns. freimisiteen painoinen. Pinniside kannattaa valita, jos harrastaa enemmän ylöspäin nousemista. Tässä lajissa on kuitenkin toivottavaa, että leija vie ylös ja painovoima alas. Minulle on myös tärkeää, että saan sukset helposti jalkaan vaikeissa oloissa, kun leija on taivaalla samaan aikaan.
• Skinit, skinnaus mahdollistaa taas helpon pääsyn spoteille ja lisää turvallisuutta, jos vaikka tuuli sattuisikin loppumaan. Pelkillä suksilla kotiin hiihtäminen saattaa olla mahdotonta. Skineistä ei minulla ihan pro tason kokemusta, mutta Kohlan skinit toimineet hyvin omaan käyttööni.
• Jäällä harrastaessa suosin suksena jäykempää vaihtoehtoa, jäykkä suksi tarjoaa paremman pidon kovalla pinnalla. Jäällä kannattaa myös kalustoon lisätä kiipeilyyn tarkoitettu jääruuvi leijan ankkuroimista varten.
• Monot, sellaiset missä on ”walk” asento. Monoihin kannattaa panostaa! Hiertynyt kantapää tai puristava mono pilaa parhaimmatkin leijahiihtopäivät. Vinkki! Monoihin kannattaa ostaa muutamalla kympillä omaan jalkaan sopiva pohjallinen. Monot saattavat olla päivän aikana jalassa kymmenenkin tuntia, tällöin jalkapöytä ei pääse väsymään, kun sen on pohjallisella oikein tuettu. Monona ollut Salomonin Shift Pro 120 mono + erikoispohjallinen.
• Sauvat, kokoon taitettavat ja pituudeltaan säädettävät. Näin sauvat mahtuvat reppuun, kun niitä ei tarvita.
• Reppu ns. lumivyörypaukkureppu. Repussa hyvät kiinnikkeet sivussa mihin saa leijan ja trapan alas laskiessa kiinni. Kaikkiin paukkureppuihin ei välttämättä saa paljoakaan tavaraa repun ulkopuolelle kiinni, joten tämä kannattaa ottaa huomioon jo repun valintaa tehdessäsi. Kaikki reput eivät myöskään sovi kaikille, kannattaa siis käydä testaamassa ennen hankintaa.
  Huom! Paukkureppuja löytyy sähköisenä ja kaasupatruunalla. Jos matkustat lentäen ulkomaille kannattaa valita reppu, joka on sähkökäyttöinen. Kaasupatruunalla varustettu reppukin tulee mukavasti mukaan lennolle, mutta lennoille se täytyy muistaa ilmoittaa etukäteen mukaan.
• Repussa mukana: lumiturvavälineet, avaruuspeitto, lisävaatetusta, eväät, skinit, otsalamppu ja vaihtolinssit laseihin, ensiapulaukku, kompassi ja powerbank.
• Hanskat: Hanskoja kannattaa olla eri lämpötiloihin, ettei kädet hikoa tai palele. Hanskojen valinnassa kannattaa huomioida hyvä grippi puomiin. Kylmillä keleillä käytän usein myös kertakäyttöisiä sormien ja varpaiden lämmittimiä
• Trapetsi: Trapana olen käyttänyt samaa, kuin kesällä. Käytän kesälläkin lisävarusteena jalkalenkkejä. Ne tuovat varsinkin talviharrastamiseen paljon lisää, ettei tarvitse selkä paljaana hiihdellä. Olen harkinnut kevyemmän mallista trapaa talvikäyttöön, mutta se on vielä harkinta listalla.

Leijahiihtoa ei tarvitse missään nimessä aloittaa parhailla mahdollisilla välineillä. Saman kokemuksen saa ihan perinteisillä laskettelusuksilla eteenkin järvi- ja meriolosuhteissa. Vaikka lajin aloittaminen ei vaadi kalleimpia varusteita, oikeanlaisten välineiden valinta parantaa kokemusta kuitenkin merkittävästi. Muista, että turvallisuus on aina etusijalla!

Leijahiihto on muuttanut näkemykseni talvisista vuoristoretkistä, tarjoten vapauden tutkia uusia maisemia ilman kalliiden hissilippujen ja rinteen juuressa olevan majoituksen tuomaa kulurakennetta. Viikon hissilipun hinnalla ja majoituskustannusten säästöllä panostaa jo ison siivun tarvittaviin välineisiin. Tuulettomina päivinä tulee kyllä edelleenkin panostettua hissilippuun, nehän ovat parhaat päivät rinteissä.

Laji on tuonut todella paljon lisää sisältöä ja kokemuksia talvisiin lomaretkiin, suosittelen!!!